Tää ei ole tottakaan. Meillä on satanut vihdoin LUNTA!!! :)
Lapset on innoissaan, koirat on innoissaan ja minä olen innoissani. Ihan kun olisin pikku lapsi! Toivottavasti tämä ihanuus nyt vaan pysyisi eikä olisi mikään parin päivän ilo. Mutta kyllä huomaa että ihmiset on kaivautuneet koloistaan taas ulos, ihan niin kuin kesällä. Huomasin että meillä on naapuritakin :)
Mutta tämä on oikein herkkua, ei tarvi pestä lattioita monta kertaa päivässä, poikien vaatteet on pysyneet puhtaana, päivät sekä illat on paljon valoisampia ja mieli paljon pirteämpi. Tänään aamullakin eilisen myräkän jälkeen nousin reippaana ylös ja olin jo heti 6 jälkeen tehnyt pihalta lumityöt. Oli paljon kivempi hoitolasten tulla meille kun ei tarvinnut polvia myöden kahlata sisälle :)
Meillä on myös viime viikolla sairasteltu. E alkoi valittamaan keskiviikko iltana kurkkuaan ja torstaina oli todella kuuma, kurkku ja pää särkivät. E jäi koulusta kotiin ja nukkui aamulla pitkään. Koko päivän oli kovin nuutunut, mutta kuume ei oikeastaan noussut.
Perjantaina sitten illalla alkoi O:n ääni painua ja yskiä. Yskä on edelleenkin todella kamalan kuulloista ja lauantaina illalla sitten nousi kuumekin. Tänään ei sitten vielä mennyt kouluun, kun eilen oli kuumeessa. Saa olla vielä huomennakin poissa koulusta, kun aamulla oli hieman lämpöä, vaikka nyt illalla päästin hetkeksi aikaa ulos leikkimään kavereiden kanssa. Ei sitä sisällä enää pidätellyt mikään, hyppi suurinpiirtein seinille. Hieman huolissani olen vaan tosta yskästä ja äänestä, kun on edelleen pois. Todennäköisesti saamme viimeistään loppuviikosta käydä näyttämässä korvia...
Mutta eipä meillä ole syksyn aikana juuri sairasteltukaan, vaikka muualla on taudit jylläneet. Joskus näinkin päin :)
Huominen päivä hieman jännittää. T:llä on töissä menossa YT-neuvottelut ja huomenna kuulemma selviää ketä lähtee lomalle ja ketä kokonaan pois. Toivottavasti meillä kävisi tuuri ja olisi se kolmas vaihtoehto, eli saisi jatkaa töitä! Mitä munkin töitten tekemisestä tulee, jos toinen on päivät täällä kotona ja mä lapsilauman kanssa. Kyllähän siinä muutama päivä menee varmasti ja toinen saisi tehdä rästiin jääneitä hommia (siis olisi pois silmistä), mutta jos tilanne jatkuisi pidempään, niin luulen että mun hermot ei sitä kestä! Eikä varmasti T:n olisi edes kovin kiva täällä olla kun meidän päivärytmi kuitenkin rajoittaa muiden touhuja jonkun verran.
Mietityttää myös että mitä mahdollinen lomautus tai lopputili vaikuttaisi meidän adoptioprosessiin. Toisaalta, olemme varautuneet vuosien odotukseen, niin toivottavasti siihen mennessä sitten olisi edes jotain töitä kuitenkin. Mutta ei olisi kiva sanoa joulukuun alussa kun menemme kotiselvitystä lukemaan, että toisella meistä ei ole töitä...
Ja entäs sitten joulu?! Onneksi on tullut suurin osa lahjoista jo ostettua, niin on sekin murhe vähän pienempi ja ne rahat käytetty. Mutta niiden joiden lahjat on hankkimatta, niin eivät ehkä saakaan sitä mitä olin alkuun ajatellut. Säästö se on pienikin säästö!
Mutta lumen lisäksi jotain muutakin positiivista. Luin adoptiolautakunnan sivuilta että lautakunnan jonot olisivat lyhentyneet 4 kuukauteen! Sehän saattaa tarkoittaa sitä että saamme luvan jo mahdollisesti keväällä!! Jos siis kaikki menee niin kuin on suunniteltu
Lumista viikon jatkoa kaikille!
Lapset on innoissaan, koirat on innoissaan ja minä olen innoissani. Ihan kun olisin pikku lapsi! Toivottavasti tämä ihanuus nyt vaan pysyisi eikä olisi mikään parin päivän ilo. Mutta kyllä huomaa että ihmiset on kaivautuneet koloistaan taas ulos, ihan niin kuin kesällä. Huomasin että meillä on naapuritakin :)
Mutta tämä on oikein herkkua, ei tarvi pestä lattioita monta kertaa päivässä, poikien vaatteet on pysyneet puhtaana, päivät sekä illat on paljon valoisampia ja mieli paljon pirteämpi. Tänään aamullakin eilisen myräkän jälkeen nousin reippaana ylös ja olin jo heti 6 jälkeen tehnyt pihalta lumityöt. Oli paljon kivempi hoitolasten tulla meille kun ei tarvinnut polvia myöden kahlata sisälle :)
Meillä on myös viime viikolla sairasteltu. E alkoi valittamaan keskiviikko iltana kurkkuaan ja torstaina oli todella kuuma, kurkku ja pää särkivät. E jäi koulusta kotiin ja nukkui aamulla pitkään. Koko päivän oli kovin nuutunut, mutta kuume ei oikeastaan noussut.
Perjantaina sitten illalla alkoi O:n ääni painua ja yskiä. Yskä on edelleenkin todella kamalan kuulloista ja lauantaina illalla sitten nousi kuumekin. Tänään ei sitten vielä mennyt kouluun, kun eilen oli kuumeessa. Saa olla vielä huomennakin poissa koulusta, kun aamulla oli hieman lämpöä, vaikka nyt illalla päästin hetkeksi aikaa ulos leikkimään kavereiden kanssa. Ei sitä sisällä enää pidätellyt mikään, hyppi suurinpiirtein seinille. Hieman huolissani olen vaan tosta yskästä ja äänestä, kun on edelleen pois. Todennäköisesti saamme viimeistään loppuviikosta käydä näyttämässä korvia...
Mutta eipä meillä ole syksyn aikana juuri sairasteltukaan, vaikka muualla on taudit jylläneet. Joskus näinkin päin :)
Huominen päivä hieman jännittää. T:llä on töissä menossa YT-neuvottelut ja huomenna kuulemma selviää ketä lähtee lomalle ja ketä kokonaan pois. Toivottavasti meillä kävisi tuuri ja olisi se kolmas vaihtoehto, eli saisi jatkaa töitä! Mitä munkin töitten tekemisestä tulee, jos toinen on päivät täällä kotona ja mä lapsilauman kanssa. Kyllähän siinä muutama päivä menee varmasti ja toinen saisi tehdä rästiin jääneitä hommia (siis olisi pois silmistä), mutta jos tilanne jatkuisi pidempään, niin luulen että mun hermot ei sitä kestä! Eikä varmasti T:n olisi edes kovin kiva täällä olla kun meidän päivärytmi kuitenkin rajoittaa muiden touhuja jonkun verran.
Mietityttää myös että mitä mahdollinen lomautus tai lopputili vaikuttaisi meidän adoptioprosessiin. Toisaalta, olemme varautuneet vuosien odotukseen, niin toivottavasti siihen mennessä sitten olisi edes jotain töitä kuitenkin. Mutta ei olisi kiva sanoa joulukuun alussa kun menemme kotiselvitystä lukemaan, että toisella meistä ei ole töitä...
Ja entäs sitten joulu?! Onneksi on tullut suurin osa lahjoista jo ostettua, niin on sekin murhe vähän pienempi ja ne rahat käytetty. Mutta niiden joiden lahjat on hankkimatta, niin eivät ehkä saakaan sitä mitä olin alkuun ajatellut. Säästö se on pienikin säästö!
Mutta lumen lisäksi jotain muutakin positiivista. Luin adoptiolautakunnan sivuilta että lautakunnan jonot olisivat lyhentyneet 4 kuukauteen! Sehän saattaa tarkoittaa sitä että saamme luvan jo mahdollisesti keväällä!! Jos siis kaikki menee niin kuin on suunniteltu
Lumista viikon jatkoa kaikille!
Kommentit