Niin se vuosikin sitten vaihtui onnellisissa merkeissä. Siskon koira tuli meille juhlimaan uutta vuotta, kun pelkää pauketta ja meillä koirat eivät korvaansa lotkauta moiselle melulle, niin ajateltiin että saa Ismo-koira turvaa. Ja mukavastihan se meni, Mikki-kissa halusi niin aktiivisesti seurustella Ismon kanssa, ettei Ismo edes huomannut vuoden vaihdetta :D

Tänään sitten juhlitiin meidän "vauvan" 8-vuotis synttäreitä. O täytti tänään vuosia ja mamma, pappa ja kummit olivat paikalla, sekä tietenkin kaikkien koirat. Koirat kyllä juhlivat keskenään ulkona paukkupakkasessa, mutta eivät siinä vauhdissa onneksi ehtineet paleltua. Lahjaksi O sai taas mukavia juttuja,  musiikki kun on pojalle tosi tärkeetä, sai musiikki aiheisia lahjoja, sellaisen piirto-pirkon (mistä mä en taas ymmärtänyt mitään, mut pojat tiesi heti mikä se on) ja kummisetä toi sellaisen pelin, jossa joku töttörö kertoo numeron ja koitat äkkiä mennä ja saada sen töttörön oikean numeron päälle. Siinä voi olla useita kilpailijoita ja se kertoo aina joka tason voittajan ja ajat. Aika hauska juttu sekin, saatiin koko perhe siinä illan hiet pintaan kun kisailtiin :D
O oli päättänyt että haastaa kaikki vieraat laulamaan sing staria, mut taisi itse laulaa kyllä suurimmaksi osaksi ja hiukan A-kummitädin kanssa kisata. A jätti meille nyt sitten muutaman heidän pelin, jotta pojat saavat (ja äiti samalla myös) lauleskella uusia lauluja. Mutta täytyy sanoa, että yllättävän hyvin O osaa laulaa, pääsee usein jopa listoille :)

Olen tässä viime päivinä miettinyt 8 vuoden takaista aikaa. Olin onneni kukkuloilla tulevasta vauvasta. Synnytys meni hyvin ja nopeasti. Kätilö ja lääkäri sanoi että kun kolmannen kerran olen tulossa synnyttämään, niin saapi tulla jo melkein ekasta supistuksesta. Pojista kun ovat synnytykset olleet nopeita ja eka kerrasta aika puolittunut. Enpä olisi silloin uskonut ettei kolmatta kertaa tule, vaikka eipä siinä kohtaa mietitty vielä kolmatta lasta kun toiseenkin oli tutustuminen vasta päässyt aluilleen.
O:lla oli vauvana koliikki. Itkua riitti 25h/vrk.  Onneksi oli äiti joka silloin tällöin otti O:n yöksi että me saatiin nukuttua. Välillä E meni mamman ja pappan luo yöksi, vaikka ei meidän öitä häirinnytkään, mutta kun pikkuvelikin pääsi. E sanoi monta kertaa vaikka ruokaa tehdessään että äiti, ota vauva syliin ku se taas itkee. Tai jos olikin hetken hiljaisuus, huokaisi toinen syvään ja totesi että pian se taas alkaa itkemään. Monta kertaa niinä yön pimeinä tunteina talvi pakkasessa kaduilla koiria lenkittäessä ajattelin että enää ikinä en tähän ala, jos tästä selvitään niin elämä jatkuu 4 henkisenä perheenä.
Olen ajatellut tässä vuosien aikana että tämä lapsettomuus on rangaistus juuri näitten ajatusten vuoksi. Mutta silti olen iloinen että olemme tässä adoptiotaipaleella! Saan kokea joskus aikoinaan senkin puolen äitiydestä :)

Vihdoin sain aikaiseksi kysellä yhden kohtalaisen lähellä asuvalta perheeltä, ovatko se perhe joksi heitä luulin. Eipä olleet, mutta tiesivät oikein hyvin tämänkin perheen, joksi heitä luulin. Molemmilla perheillä on thaimaasta adoptoitu lapsia ja tämä perhe pyysi meitä heille kylään. Heillä on suurinpiirtein saman ikäiset pojat kuin meillä, sekä muutaman vuoden nuorempi tyttö. Oikein mielellämme haluamme tutustua heihin ja heiltä saa varmasti kullan arvoista tietoa ja vinkkejä tulevaisuuta varten! :)  
Ensin täytyy vaan kerätä rohkeutta siihen soittoon heille. Olen miettinyt mitä sanon kun soitan, emmehän kuitenkaan ole menossa heille katsomaan sanan varsinaisessa merkitykessä heidän lapsiaan. Eiväthän he ole mitään esittelykappaleita. Mutta miten muuten voi mennä vieraan ihmisen luokse, tai edes soittaa, ettei tule sellaista tungettelevaa oloa?!

Täällä on nyt melkein viikon paukkunut pakkanen ja luntakin on taas maassa! Ihanaa aikaa, nyt en kuitenkaan huokaise helpotuksesta siivouksen suhteen, kun Sara-koiralla on aivan järkyttävä karvanlähtö. En ymmärrä miten siitä voikin irrota karvaa niin paljon, vaikka kuinka päivittäin harjaa. Ja imuri on aina täynnä koiran karvoja. Eihän näillä pakkasilla ole fiksua jättää turkkiaan...