Helmikuuta eletään jo hyvää vauhtia ja ystävänpäivä lähestyy!

Tänään on ollut äärettömän tapahtumarikas päivä, niin työelämässä kuin ihan tässä meidän arjessa. Töistä en voi juurikaan mitään kommentoida vaitioloon vedoten, mutta ihan tässä omassakin on riittävästi.
Meillä on pojat, E jo viikon, flunssassa (kuumetta, yskää, nuhaa, kurkkukipua...) ja ovat siis koulusta kotona. Oma flunssa on vähän kahden vaiheilla, tuleeko vaiko eikö tulla, kas siinä pulma. Mutta parempi jos ei tule!
Siinä oli pieni alustus tähän päivään. Mutta siis olin hoitolasten kanssa ulkona aamupäivällä ja kun tulimme sisälle kysyin pojilta mitä ovat tehneet hammastahnalla kun sen haju leijailli ovelle vastaan. Kumpikaan ei mitään myöntänyt, mutta totuus paljastui meidän makuuhuoneesta. 1 koirista oli hakenut pesuhuoneen kaapista, jossa ovi ilmeisesti hieman raollaan oli ollut, aivan uuden hammastahnatuubin pahveineen ja syönyt sitä meidän sängyssä niin että päiväpeitto joutui pyykkiin. Toinen koira oli sitä myös täynnä ja tietenkin tassuissa sitä oli, josta kulkeutunut pitkin lattiaa. Näky oli kyllä sellainen että äitiä tuli ikävä! Ei muuta kuin päiväpeitto koneeseen, koira pesuhuoneeseen pesua odottamaan, lapsille ruokaa ja nukkumaan jonka jälkeen koiria ja lattiaa pesemään. Kun olin tästä suoriutunut, omat pojat pelleilivät keittiössä, eivät siis ole riittävän kipeitä ollakseen rauhassa, ja E laittoi ruoan jälkeen maitoa takaisin jääkaappiin. Siinä samalla sitten pelleillessään tiputti lähes täysinäisen maidon lattialle, niin että koko litra maitoa valui kaappien sokkelin ja jääkaapin alle, lattia ja matto lainehti. Ei muuta kuin seuraavaa sotkua siivoamaan, vaikka laitoin kyllä E:n tekemään työstä suurimman.
Mutta tämä hammastahna olisi hyvin riittänyt tälle päivälle, en olisi enää kaivannut maidolla pestyä lattiaa! Uhkasin poikiakin jo että huomenna menevät kouluun vaikka kipeitä ovatkin, kun päivä on mennyt riehuessa ja tapellessa.

Viikonloppuna laitoin meidän sosiaaityöntekijälle sähköpostia ja kysyin joko hakemus on lautakuntaan lähtenyt. Ja olihan se! Yllätyin todella positiivisesti kun sanoivat sen lähteneen 14.1, eli alle viikko sen jälkeen kun itse sen lähetin PeLaan!! Kerrankin jotain tapahtuu nopeasti, kumpa tämä tahti jatkuisi han lapsiesitykseen asti! Toisaalta kun käyn lukemassa keskustelupalstoja ja tiedotteita, niistä ei juurikaan ilostu. Odotusajat pidentyvät, lapsia ei tule, hakijamäärät kasvavat... Ei siis kovin valoislta näytä, mutta kovin paljon en halua tässä vaiheessa odotusta uhrata ajatuksia pitkiin odotuksiin, koska tiedostan kuitenkin sen että odottamaan tässä vielä joudutaan pitkän aikaa. Ja jos nyt jo masennan itseni sillä ajatuksella, niin onko toivoa enää vuoden tai kahden päästä ollenkaan?

Ensi viikolla olisi lapsilla hiihtoloma. T on myös lomalla ja mä teen töitä alkuviikon. Torstaiksi ja perjantaiksi olen anonut ylityövapaata jotta voimme keksiä koko perheen voimin jotain hauskaa hiihtoloma puuhaa. Hiihtolomalla olisi tarkoitus käydä kyläilemässä yhden adoptioperheen luona. Heistä olen täällä aikaisemmin maininnutkin. Vierailu jännittää jo nyt hieman, mutta meillä oli kuitenkin tämän äidin kanssa todella mukava ja pitkä puhelin keskustelu. Saadaan taas lisää heiltä vinkkejä hakemuksia ym varten.

Harmittaa tämä epämääräinen flunssa, en ole viikkoon päässyt siskon suloista Prinsessaa katsomaan  Tästä neidistä on tullut mulle tosi tärkeä ja odotan kunhan hän vähän vielä kasvaa, niin sisko saa viettää laatuaikaa miehensä ja poikansa kanssa, kun otan Prinsessan viettämään laatuaikaa tätinsä kanssa. Ja parin vuoden päästä teemme yhdessä kaikkia kivoja tyttöjen juttuja! Käymme shoppailemassa, jätskillä ja kaikkea muuta mitä pienet tytöt rakastavat tehdä. Mulla on jo valmiina odottamassa hänelle oma simpukka kokoelma
Vauvoja on myös tässä ihan lähipäivnä syntymässä ystäville. O:n kummitäti T on aamulla mennyt sairaalaan käynnistystä varten ja sieltä iloisia uutisia odotellaan. Toinen tuttu on sairaalassa myös ollut jo jonkun aikaa raskausmyrkytyksen takia, mutta heiltä en ihan vielä toivoisi vauva-uutisia. Viikkoja kun ei ole vasta mittarissa 32 ja vauva todella pienen kokoinen. Mutta onneksi hekin ovat hyvissä ja osaavissa käsissä vaikka vauvan olisikin pakko jo syntyä. He ovat myös ajatuksissa usein.

Laskuri kertoo että täällä on käynyt lukijoita yllättävän paljon. Kiva huomata etten ns turhaan kirjoittele, mutta jättäkää ihmeessä pieni "puumerkki" käynnistänne jos siltä tuntuu!! Olisi kiva välillä lukea myös teidän ajatuksia jotka ovat heränneet mun ajatuksista