Meillä tosiaan piti olla kaikki jo ihan selvää maan suhteen, mutta miten yksi puhelu PeLaan voi pilata päivän jos toisenkin? Syksyllä vihdoin löysimme omalta tuntuvan maan joka on ollut lähes päivittäin ajatuksissa. Olemme tutustuneet perheisiin joissa on Thaimaasta adoptoitu(ja) lapsi(a) ja kuitenkin yhtäkkiä tiputetaan suuri kivi niskaan. Olenhan tiennyt että tässä adoptiossa tilanteet muuttuvat nopeammin kun vuorokaudet ja tänään on tätä , huomenna tota, mutta enpä uskonut sen osuvan omalle kohdalle. Kai olen halunnutkin olla uskomatta, mutta järkevää olisi ollut olla kuitenkin hieman varpaillaan ettei pettymykset tuntusivat näin pahalta! Mutta kyllä tuli jotenkin petetty olo! Ensin sanotaan maavalintoja pohdittaessa että Thaimaa hyväksyy perheitä joissa on 2 bio-lasta, mutta lapsettomuustodistus olisi suotavaa, ja sehän meillä on.
Viime viikolla tosiaan soitin PeLaan, niin sanottiin että Thaimaa voidaan kokonaan unohtaa. Olin että Mitä!?! Mistä moinen käänne? Siinä olikin kysymys johon en saanut selkeää vastausta. Meille sanottiin että ainoa mahdollisuus on adoptoida vaikeasti erityistarpeinen lapsi, joka on jo yli neljä vuotias. Vaikeasti erityistarpeinen lapsi käsittää kuulemma cp-vammaa, autismia ym vastaavaa. Ihmettelin ääneen että PeLan kotisivuilla ei kuitenkaan asiasta mainita mitään ja siellä lukee että kiintiön ulkopuolisia hakemuksia voidaan lähettää jos kyseessä on erityistarpeinen- tai yli 4 vuotias lapsi. Ja kun E ja O ovat jo 10- ja 8- vuotiaat, niin yli 4 vuotias lapsi voidaan hyvin meille sijoittaa.
Ehdotti tämä täti siellä puhelimessa jopa sijaisperheksi ryhtymistä, tai suositteli adoptiomaana Venäjää sekä Kiinaa. Onhan meillä Kiina ollut jo alusta asti kun lähdettiin adoptiosta puhumaan ajatuksena, mutta syksyllä ajattelimme kuitenkin että Thaimaa olisi se meille "oikea" maa.

Facebookissa tätä asiaa paljon kommentoisin ja omaa kurjaa oloani surin, mutta sain suurimmaksi osaksi paljon positiivisia kannustuksia. Eräältä naamakirja ystävältä sain paljon kannustusta ja sanoi etten suoralta kädeltä hyväksyisi PeLan sanomisia, vaan soittaisin Interpediaan ja Helsingin kaupungille, jotka myös ovat palveluntarjoajia. Interpediasta sain jo asiasta hieman positiivisemman vastauksen, mutta ei sielläkään suoraan vihreää valoa näytetty. Halutessamme voimme lähettää kopion kotiselvityksestä ja vapaasti kirjoitetun kirjeen heille, jossa kerromme hieman tarkemmin minkä tyyppistä erityistarvetta olisimme valmiita hyväksymään. Siellä he sitten jossain tiimissä pohtisivat asiaa ja kertoisivat meille kannattaako hakemusta Thaimaaseen lähettää. Mutta yleisesti ottaen Thaimaa on tällä hetkellä ruuhkautunut niin pahoin, että eivät suosittele sitä perheille missä on jo useampi lapsi. Nyt siis mietimme lähetämmekö kopiot Interpediaan ja kuulemmeko heidän mielipiteensä ja vaihdammeko palveluntarjoajaa, vaihdammeko maata vai lähetämmekö hakemuksen Thaimaaseen ja katsomme mitä tulevan pitää. Sen kuitenkin tiedän että meillä ei tässä perhetilanteessa ole mahdollisuuksia antaa riittävästi aikaa esim. autistiselle lapselle. Tarvitsevathan E & O meidän aikaa ja huomiota vielä monta vuotta!
Tälle tuttavallekin sanoin että onneksi meillä on vielä rauhassa aikaa asiaa miettiä ja puntaroida, kun eihän meillä vielä ole edes sitä adoptiolautakunnan lupaakaan! Saamme tähän nyt vähintään reilu kuukauden aika lisän ennen päätöstä (tai lisäselvitys pyyntöä).

Yksi ilta kun asiaa kotona itkin, niin T kysyi ihmeissään mihin on hävinnyt se päättäväinen ja periksi antamaton luonteeni. Ei kuulemma ole minun tapaista antaa heti periksi ja hyväksyä asioita suoralta kädeltä. Ei kyllä olekaan, mutta jotenkin tieto masensi. Tuntui yhtä pahalta kun saamillani keskenmenoilla. Tässäkin tapauksessa odotat lasta, vaikka emme vielä suoranaisesti odottaneetkaan, mutta yhtäkkiä se kuitenkin otetaan pois. Eihän se ole reilua, ja hetken jo olin sitä mieltä että elämä ei ole ylipäätään reilua. Eräs tuttava oli taas sitä mieltä että en saa olla sitä mieltä koska onhan meillä jo 2 lasta, joltain toiselta kun on lapsi otettu pois muutaman tunnin ikäisenä. Reilua sekään ei ole, mutta en jaksa surra jonkun vento vieraan surua eikä se juuri lohduta, ennemminkin tämä kommentti loukkasi.

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa alkanutta talvista viikkoa kaikille!