En ole täällä tainnut aikaisemmin mainitakaan, että A-sisko miehineen pyysi meitä T:n kanssa heidän Prinsessan kummeiksi. No me tietenkin ilmanmuuta suostuimme, sehän on kunnia tehtävä ja varsinkin niin kauniille tyttövauvalle!
Ristiäisiä vietettiin lauantaina, mutta ei ne juhlat menneetkään ihan perinteisen kaavan mukaan. Joulun jälkeen kun olin A:n kanssa alennusmyynneissä ihmettelin jo hänen asuvalintaa ristiäisiin, mutta mitäpä sitä sen kummemmin sitten ihmettelemään jos toinen on päätöksensä tehnyt. Ja puku oli kyllä tosi kaunis! Mutta itse juhla oli vielä kauniimpi ja täynnä yllätyksiä. Ihan alkuun L-isoveli jatkoi isänsä suvun perinteitä ja hänelle annettiin yksi nimi lisää, toiseksi nimeksi siis lisättiin isän etunimi. Näin sai hänkin osansa juhlasta, vaikka ei tainnut ihan 3,5 vuotiaan järjellä osata ajatella asiaa samalla tavalla kun muut. 
Sitten pappi totesi L:n siunaamisen jälkeen ettei yllätykset siihen päättyneet, vaan A&T ovat päättäneet mennä naimisiin!! Ja siinä heidät sitten vihittiin samalla. Tässä vaiheessa aloin ymmärtämään miksi pappi ehdotti että sylikummina olisin voinut ottaa tuolin ja istua vauvan kanssa etten väsy seistessä. Mutta en mä väsynyt, vaan Prinsessa taisi väsyä ja hieman jo nälkiintyäkin siinä papin puhellessa.
Ja vihkimisen ja onnittelujen jälkeen päästiin vihdoin itse asiaan, siis siihen, miksi meidät oltiin paikalle kutsuttu! Ja Prinsessa sai oikein kauniin ja näköisensä nimen.

Olin lähisuvulle puhunut että kun olemme nyt kaikki pukeutuneet, niin otetaan kuvia jotka sitten lähetämme valitsemaamme maahan ja kaikilla pitäisi sitten olla ne kengät jalassa. Tosin emme vieläkään ole tehneet mitään päätöstä onko maa Thaimaa vai Kiina. Ja mahdollisesti meidän hakemus käsitellään huomisessa lautakunnan kokouksessa!! Tässä alkaa tulla jo pientä paniikkia asian suhteen, mutta luotan taas siihen että asioilla on tapana järjestyä.

PeLasta tuli viime viikolla laskukin ja O katsoi kirjekuorta keittiön pöydällä. Kysyi joko siellä on jo siskosta tai veljestä jotain tietoa ja totesin siihen että lasku vaan kattamaan palvelumaksuja. Siihen sitten O tuumaamaan hetken asiaa mietittyään että: "Ajattele äiti, ollaan taas vähän lähempänä sitten sitä pienen kotiin tuloa!" Kyllä taas meinasi itku tulla äidiltä, voi kun osaisi itsekin ajatella yhtä positiivisesti kuin lapsi.
Mä olen muutenki taas jotenkin kovin herkällä tuulella ollu. Aina kyllä olen ollu itkemässä niin ilosta kuin surustakin, mutta nyt se jotenki vaan korostuu, tuntuu ettei itkuuntarvita edes syytä. Yksi kaveri sanoikin että olet kuin raskaana, mielialat vaihtelee kuulemma yhtä nopeasti.

Olen tässä alkanut viime aikoina miettiä että muutanko tämän blogini salasanalla suojatuksi. Kaiken piti olla selvää-kirjoituksessa kerroin näistä omista pettymyksistä. Juttu alkoi jo Facebookissa sivuillani, jossa yksi tuttavani oli sitä mieltä että elämä on kohdallani ollut täysin reilua (myönnetään, olisihan se voinut "huonomminkin" mennä) johon serkkuni, siskoni  ja pari muuta ystävää kommentoimaan ja "puolustamaan" minua. Tästä suivaantuneena päätti tämä "ystävä" poistaa minut ystävistään ja ajattelin että jos en saa vapaasti kirjoittaa täällä(kään) omia mielipiteitäni ja ajatuksiani loukkaamatta toisia, niin saan ainakin päättää ketä kirjoituksiani lukevat. Eipä kukaan voi ainakaan väittää tehneeni sitä julkisesti!
Jossain vaiheessa kuitenkin täälläkin varmasti kirjoitan vielä henkilökohtaisempia asioita, niin salasana voisi olla ihan järkevä juttu. Mutta ihan vielä en kuitenkaan sitä tee, ehkä...

Hyvää alkanutta viikkoa taas kaikille! Ilmoitan heti jos lautakunnasta tulee jo tällä viikolla postia!!