Niin se aika taas menee ja kevät juoksee kohti kesää. Viime viikolla oli vielä täysi talvi ja nyt jo kaivetaan ohuempaa vaatetta päälle. Päivät ovat ihania kun aurinko paistaa ja on lämmintä, mutta jos ei jotain hyvää, niin on myös "pahaa". Nimittäin kurakelit! Päivittäin saa taas pestä lattiat. Koirat tuovat niin paljon kuraa sisälle ja sit tietty omat ja hoitolapset. Onneksi kuitenkin pian on taas kesä

Monet ovat odottaneet uutisia meidän maavalinnasta. Täällä en ole asiaa niin paljon vatvonut kuin mitä arjessa, mutta loppujen lopuksi se päätös tuli kuitenkin sitten helposti. Paljonhan me mietimme onko se maa Thaimaa vai Kiina. Molemmissa on tietenkin puolensa, ihan niin kuin joka asiassa. Itseäni eniten ehkä mietitytti Thaimaan kohdalla tulevan lapsen ikä. Entä jos meille esitetään vaikka 5- tai 6- vuotiasta lasta, olemmeko valmiita sen ikäisen vanhemmiksi? Lapselle jolla on mahdollisesti pitkä laitostausta ja jättänyt sen myötä lapseen "jälkiä" ja lisäksi muita mahdollisia erityistarpeita, jotka vaativat meiltä hieman enemmän.
Kiinan kohdalla pitkän pitkä miinus on odotusaika. Vuosi 2006 on ruuhkauttanut Kiinan ihan täysin ja puhutaan että pelkästään sen vuoden hakemusten kanssa saattaa mennä 3 vuotta. Ja onhan näinä 2,5 vuoden aikana sinne lähetetty jatkuvasti uusia hakemuksia, ei tosin siinä määrin enää. Netistä löysin laskurin jolla voi arvioida mahdollista esityspäivää ja merkitsin siihen toukokuun viimeisen päivän, jolloin paperimme voisi olla mahdollisesti Kiinassa. Mahdollinen lapsiesitys tulisi sen mukaan elokuussa 2018!! Kuka ikimaailmassa jaksaa odottaa tämän kaiken lisäksi lasta vielä seuraavat 9 vuotta?! Vaikka en kyllä usko että se tilanne ihan noin lohduton on kuitenkaan, tai en ainakaan halua uskoa. Suurena plussana Kiinassa taas olisi se lapsen ikä, sieltähän adoptioon vapautuvat lapset ovat alle 2- vuotiaita.

Saimme siis PeLasta papereita, joissa pyydettiin vahvistamaan maavalinta. Soitin taas vaihteeksi sinne ja keskustelimme näiden maiden tilanteista. Mielialat vaihtelivat mulla laidasta laitaan, tänään Thaimaa huomenna taas Kiina... Muutaman ystävän kanssa juttelin näistä vaihtoehdoista moneen kertaan ja Kiitän heitä edelleen näistä ajatuksen selventävistä keskusteluista. Toinen heistä sanoi mielestäni hyvin, että eihän se ikä ole pysyvä olomuoto. Tarkoittaen sitä että lapsi kasvaa koko ajan, enkä saa pitää loppuikääni sylissä 2 vuotiasta.
T:n kanssa asia olikin loppujen lopuksi helppo päättää. Nämä vatvomiset olivatkin lähinnä ihan mun juttu, joita toinen kiltisti kuunteli oikeastaan kommentoimatta mitenkään. Lopuksi T totesi että emmehän ole poikienkaan kohdalla saaneet päättää mitä erityistarpeita hyväksymme ja nyt meillä on siihen mahdollisuus. Sen lisäksi pitkään on puheissa ollut Thaimaa ja sinne päin suuntaamme jatkuvasti vaikka välillä vilkaistaan Kiinaan. Lähetetään paperit  Thaimaaseen ja otetaan edelleen vastaan mitä eteen tulee, ihan niin kuin tähänkin asti ja mennään niillä eteenpäin.
Jotenkin oli suuri helpotus kun tämän asian kanssa kävi näin, kuitenkin kun kynsin hampain roikuin Thaimaassa. Totesin, että ehkä tämä mieheni on sittenkin aika fiksu kaveri  
Eikä päätös ole kaduttanut yhtään, meillä paistoi aurinko kaksin verroin. Seuraavana päivänä soitin taas PeLaan ja tilasin jatko-ohjeet papereiden keruuseen. Kun posti saapuikin, aloitin heti soittamisen ja papereiden tilaamisen. Sainkin palkka- ja työtodistukset, virkatodistukset, lääkäriajat ja suosituskirjeet  hoidettua. Perjantaina kävin pyytämässä pankista todistukset ja passikuvalla ja passihakemuksen jättämässä. T on menossa saman tekemään maanantaina. Jotenkin vaan hölmöä hankkia passit jo nyt pelkästään niistä otettavien kopioiden takia, kun eihän sitä tiedä ehdimmekö edes niillä matkustamaan. 
Tästä se homma sitten kuitenkin alkaa etenemään ja innoissani näitä papereita keräilen, kun nyt saa taas itse tehdä jotain!

Mukavaa pääsiäisen odotusta teille kaikille!