Nyt on saatu vihdoin ja viimein kaikki tarvittavat paperit kasaan!!
Itseä harmitti ihan hirveesti kun aikaa meni näin kauan, siksi en ole jaksanut paljon tänne kirjoitellakaan, kun on tuntunut ettei ole ollut mitään kerrottavaa. Viikolla olin Pelastakaa Lasten odottajien illassa jossa oli 7 muuta perhettä ja siellä kyllä sanottiin että keskimäärin papereiden keruussa kestää pari kuukautta, joskus jopa puoli vuotta! Että ehkä saimme kuitenkin kaikki aika piankin kasaan. Toisaalta oli helpottavaa kun tässä vaiheessa sai vielä itse tehdä jotain, tästä sitten alkaa se lopullinen odotus! Kuinka kauan se kestää, se jää nähtäväksi. Mutta olen valmis odottamaan kunhan saisin varmuuden että tämän kaiken jälkeen perheemme vielä kasvaa! Viime aikoina on alkanut hiipiä aina välillä pelko että entä jos meille ei lasta enää tulekaan? Tai pärjäämmekö tulevan lapsen kanssa? E:n & O:n kanssa en ole koskaan miettinyt pärjäämmekö. Olen pitänyt sitä jotenkin itsestään selvyytenä että pärjämme, vaikka välillä varsinkin E:n kanssa keskustelemme (ja välillä myös huudamme) tiukkaankin sävyyn.
Papereiden keräämisestä vielä sen verran, että se ei ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut. Ensinnäkin kun saimme ohjeet mitä tarvitaan soitin heti palkanlaskijalle ja pyysin palkkatodistuksen. Odotin sitä lähes kuukauden! Monta kymmentä kertaa soitin perään ja kysin joko on valmista kun aikaa kului ja kului. Aina oli milloin mitäkin selityksiä ja sitten jo palkanlaskija sanoi jäävänsä 2 viikon lomalle eikä todistus ole valmis. Soitin meidän luottamusmiehelle, koitin tavoitella talousjohtajaa (jätin muutaman soittopyynnön, joihin ei koskaan vastannut), kunnes soitin kunnan toiselle palkanlaskijalle joka on päiväkotiajoilta vanha palkanlaskija. Ja eikä mennyt kuin pari päivää oli palkkatodistus postilaatikossa. Ja jos näin ei olisi käynyt, olisi ottanut liitto asian hoitaakseen, mutta onneksi sain luottamusmiehelle ilmoitettua että vihdoin paperi tuli.

Pientä päänvaivaa aiheutti varsinaisen hakemuksen täyttäminen, koska se oli englanniksi. Periaatteessa kieli on hallussa kohtalaisesti, mutta sanasto ei ollut kuitenkaan ihan jokapäiväistä. Onneksi sain yhdeltä tutulta apua täyttämisessä ja sanelin haluamani asiat hänelle suomeksi ja hän käänsi ne englanniksi niin että lauseista tuli järkeviä. Onneksi on ystäviä joilta voi pyytää apua!
Suosituskirjeet pyysimme poikien kummeilta, koska olemme tunteneet heidät jo lapsuudesta asti. Ja hienot kirjeet tekivätkin!

Notaarin luona sitten kävimme viime viikolla kun sain sovittua lasten vanhempien kanssa että hakevat aikaisemmin lapset hoidosta. Onneksi mullakin on hoidossa lapsia joilla on ihanat, joustavat vanhemmat! En meinaan usko että olisin saanut luvallisesti lopettaa töitä aikaisemmin ja lapsille olisi järjestetty varahoitopaikka jostain. Näiden kuntaliitosten jälkeen kun mikään ei ole sujunut :(
No, notaari tietty veloittaa jokaisesta nimestä sievoisen summan, mutta sen vielä maksaisinkin ihan tyytyväisenä. Matkalla vaan sattui tulemaan hieman ylimääräisiä kuluja, kiitos raskaan kaasujalan, jota mulla ei yleensä edes ole! No onni onnettomuudessa oli, että sain jatkaa matkaan pysähtymättä, koska kyseessä oli tämä kameravalvonta, ja pääsin sovittuna aikana paikalle. Nyt sitten odottelen koska postilaatikossa odottelee kirje...

Olen monen kuullut kertovan että jossain vaiheessa ovat alkaneet nähdä adoptioon liittyviä unia. Monesti mietin että mahdanko itse niitä koskaan nähdä, kun en muutenkaan juuri unia näe, mutta parin viikon aikana olen nähnyt muutaman adoptioon liittyvän unen. Aamulla en ole muistanut selkeästi mitä unta näin, mutta olen tiennyt että tulevaan lapseen se on liittynyt.  Olisi ollut kiva muistaa siitä aamullakin jotain ja joskus tulevaisuudessa miettiä lapsi kainalossa että tästähän olen nähnyt unta.
Ihan ekan unen kohdalla on hämärä muistikuva että olisimme olleet hakumatkalla, mutta muuta mielikuvaa sittä ei ole.

Ensi viikolla saamme hakemuksemme lähetettyä PeLaan ja sieltä ne sitten toivottavasti tarvittavien mutkien jälkeen pääsevät pian Thaimaaseen. Kesä menee onneksi nopeasti, mutta vuoden päästä kesällä jo alan varmasti odottamaan meillekin sitä soittoa. Toki tiedän että se on aika epätodennäköistä, mutta myös mahdollista. Kaikki hokevat että Thaimaa on yllätyksiä täynnä
Pelastakaa Lasten järjestämässä odottajien illassa puhuttiin eri maiden tilanteista ja siellä myös sanottiin että Thaimaan kohdalla odotusajat vaihtelevat laidasta laitaan. Jokainen tietenkin toivoo omalle kohdalle sitä mahdollisimman lyhyttä aikaa, mutta parempi se kuitenkin on henkisesti jo varautua pitkään odotukseen. Illassa puhuttiin myös Kiinan tilanteesta, siellä odotusajat lähenevät neljää vuotta ja odotuksen ennustetaan vielä kasvavan. Tämän kuultuani olin erittäin tyytyväinen että päädyimme Thaimaaseen, vaikka sekin on tällä hetkellä ruuhkautunut. Tietty tilanteet muuttuvat jatkuvasti ja siihen on varauduttava, kukaan kun ei ole vielä luvannut meille sitä kolmatta lasta, vaikka moni luuleekin että nyt suomesta saadun luvan myötä meille olisi lupaus jo tulevasta lapsesta...

Hyvää kukka- eli toukokuuta kaikille!
Tämä odottaa innoissaan että yöpakkasten vaara loppuu ja pääsee kunnolla istutuspuuhiin