Niin se juhannuskin sitten taas meni ja kesä on melkein puolessa. Ilmat eivät vaan oikein kesästä kerro, ennemmin syksystä. Kylmää ja sadetta on riittänyt ihan riittämiin, pojat ovat muutaman kerran hakeneet pitkät kalsarit jalkaan ja takkeja ei ole voinut kuvitellakaan jättävänsä. Kai tämä tästä vielä iloksi muuttuu, ihan niin kuin kaikki muukin.

Kirjoittamiseen ei ole juuri ollut aikaa, tai intoa, välillä ei kumpaakaan. Ärsyyntyneisyys ja v*****s on lähinnä pinnalla. Taas tuli huomattua että on asioita joille ei juuri itse mitään voi, mutta toisaalta taas voi paljonkin. Papereiden piti olla nopeasti kasassa, aikaisemmin jo kerroin palkkatodistuksen vaikeudesta. PeLasta sanottiin että kääntäjälle on lyhyt jono ja T:n palkka- ja työtodistuksia sekä mun työtodistusta kun emme saaneet englanninkielisinä, niin ne piti PeLan kautta käännättää. Kun paperit sinne lähetettiin vihdoin ja parin päivän päästä soittelin ja kyselin ovatko saapuneet, niin ehdottivat sieltä että lähettävät suomenkieliset paperit takaisin ja käännätämme ne itse koska heillä jonon pituus on pidentynyt huomattavasti.
Viralliset kielenkääntäjät ottavat sievoisia summia ja sain ystävältäni apua että hän kääntää meille tekstit oikein ja työnantajan puolesta asia oli ok että he tekevät todistukset näillä meidän teksteillä. Näin säästimme aika paljon rahaa, koska 3 notaarin leimaa maksoi alle 20€, mutta kääntäjien summaan olisi saanut laittaa yhden nollan perään... Tämä tuntui aika järkevältä, mutta mieli muuttui pian, taas mun työnantajan puolesta.
Kun soitin meidän palkanlaskijalle ja kysyin onnistuuko todistus näin ja hän lupasi toimia pikaisesti kun sanoin etten suostu 3 viikkoa taas odottamaan.
Paperin perään kyselin reilu viikon jälkeen (T. oli saanut omansa paperit jo seuraavana päivänä) ja hän lupasi kiiruhtaa asiaa.
Meni viikko, mitään ei kuulunut, kyselin taas perään, todistus oli kuulemma työnalla. Meni pari päivää lisää, luottamusmies kysyi asiasta kun hänelle muutenkin soitteli. Paperi oli juuri lähtenyt allekirjoitettavaksi päivähoidonjohtajalle.
Meni taas viikko ja luottamusmies soitti liittoon ja kunnanjohtajalle. Sitten alkoi tapahtumaan, mutta hitaasti. Parin päivän päästä päivähoidonjohtaja soitti ja kysyi olenko todistuksen jo saanut, en ollut, mutta hänen oli pakko asiaa kysyä samalla kun ilmoitti että ensi viikolla aloittaa hoidossani uusi lapsi. Sitten seuraavana päivänä puhelusta sain postia ja ilo oli katossa, kunnes avasin kirjekuoren! Nimi oli väärin, sotu oli väärin ja työn aloittamisen ajankohta oli väärin!! En enää tiennyt itkenkö vai nauranko, taisin tehdä molempia.
Sitten en saanut Pelasta ketään kiinni, en saanut päivähoitotoimistosta ketään kiinni. Seuraavana päivänä olin saanut Pelasta sähköpostia ja toivoivat pyytävän uuden todistuksen, vaikka "väärässä" todistuksessa virheet olivatkin pieniä. Uudestaan koitin soittaa kaikki päivähoitotoimiston henkilöt läpi, luottamusmies jonka kanssa teen paljon töitä yhdessä, mainitsi ohimennen että päivähoidonjohtaja on tulossa meidän suuntaan käymään. Laitoin ph.johtajalle tekstiviestin että soittaa, mutta puhelua ei kuulunut. Lasten kanssa ulkoilessa kuulin että ph.johtaja on tulossa melkein naapuriin käymään, ja ei muuta kuin itse kirjoittamaan työtodistusta ja pojat hakemaan paperiin nimeä alle!
En ikinä olisi uskonut että yksi todistus voi olla näin kiven alla. Seuraavaksi arkipäiväksi saimme notaarille ajan ja T meni leimauttamaan paperit töiden jälkeen ja sieltä kiiresti postiin ja kirjattuna kirjeenä lähettämään. En uskaltanut ottaa enää mitään riskiä oman todistuksen suhteen.

Nyt siis paperimme on onnellisesti kasassa ja kotiselvitys käännettävänä. PeLan kääntäjä on luvannut kiirehtiä kaikkien Thaimaan papereiden kanssa että saadaan ne nopeasti eteenpäin. Taitavat myös he pelätä meidän odottajien kanssa mitä uutta Thaimaan suunnalta on tulossa, koska kiiruhtavat asioiden kassa. Heinäkuussa on kaikki palveluntarjoajat Suomesta ja muistakin maista kutsuttu paikalle ja todennäköisesti sieltä joitain uusia tuulia puhaltaa. PeLahan ei ole toukokuun jälkeen uusia hakijoita hyväksynyt toistaiseksi, joten ovat tainneet jo aavisteleet asiaa silloin.
Jos paperimme ei ehdi ennen mahdollisia muutoksia lähtemään taitaa adoptiotiemme loppua tähän. Muita vaihtoehtoja meillä kun ei ole, paitsi Kiina, mutta sekin tilanne on niin huono, että sille tielle en suostu lähtemään. En kuitenkaan suostu ajattelemaan asiaa, portit ovat vielä auki ja niin kauan mennään eteenpäin kuin se on mahdollista!  

Nyt siis jäämme odottamaan koska meidän haikara lähtee lentoon ja toivomme että haikara ei eksyisi matkalla eikä matka olisi kovin pitkä ja vaikeakulkuinen.
Ollaan mietitty että pojillakin on olleet ns. tekonimet ja tämä kolmaskin lapsi sellaisen tarvitsee. Todennäköisesti tämä lapsi on jo syntynyt, en ole päässyt siitä uskosta että lapsi olisi enää taapero iässä, ja tarvitsee siis nimen. Tämän kolmannen myötä meillä olisi lapsitrio täynnä ja meidän triosta puuttuu enää yksi palanen. Tämä kolmas lapsi on siis Trio siihen asti että tiedämme hänestä enemmän