Tänään oli eka kesäloma päivä ja tätä ihanuutta kestää seuraavat 4 viikkoa! Eilen siivosin lasten/työhuonetta ja nyt ei tarvi sinnekään mennä koko kuukauteen vaan voin ihan rauhassa unohtaa työt.
Lomaksi meillä ei ole suuria suunnitelmia vaikka kalenteri alkaa olla jo täynnä merkintöjä. Tällä viikolla olisi tarkoitus pihahommia saada taas tehtyä. Vanhemmat kävivät viikonloppuna meillä ja isä kaatoi T:n kanssa pari puuta takapihalta. Kummasti pihalle tuli valoa ja tilaa. Etupihalta olisi vielä tarkoitus muutama puu kaataa ja ne on tämän viikon hommia. Pari iltaa menee myös lelukutsujen merkeissä. Aloitin vastapainoksi kotona työskentelylle lelukutsujen pitämisen ja lopetin lastenvaatteiden esittelyn. Kovasti olen lelukutsuista tykännyt ja hirmu hyvän vastaanoton on uusi kutsumuoto saanut.
Ensi viikolla olisi tarkoitus tulla pääkaupunki seudulta yksi perhe meille vierailulle. Tapaamista meillä kaikki jo kovin odottaa ja pojatkin innolla kyselevät koska he tulevat. Alustavasti on ollut puhetta että menisimme Muumimaahan (johon pojat ei yllätys, yllätys olleet kovin innostuneita), mutta Väskin saari on kuitenkin siinä ihan vieressä, tai Zoolandiaan, mutta voi myös olla että emme tee näistä mitään vaan keksimme jotain muuta.
Pakko myöntää että tämä kyläily jännittää hieman, positiivisella tavalla, koska emme ole koskaan heitä nähneet ennen. Voisin oikeastaan kuvailla että tämä äiti on ns nettituttava. Muutamat ovat asiaa kauhistelleet, mutta todella mukavilta he vaikuttavat ja voisin verrata tätä äitiä vaikka vanhan ajan kirjevaihtokaveriin. Ja jos eihän sitä koskaan tutustuisi uusiin ihmisiin jos aina ajattelee ettei ole koskaan tavannut toista ennen!
Tämän viimeisen vuoden aikana on tullut tuttava/ystäväpiiriimme paljon uusia ihmisiä ja olen tosi iloinen heistä kaikista. Meillä jutut luistaa ja aikaa menee aina siivillä.

Tällä viikolla meidän pitäisi saada myös meidän asuntovaunu kotiin ja pieni reissu tehdä sitten loman aikana. Pojat myös haluavat nukkua siinä ihan vaan omalla pihalla kavereiden kanssa. Ajattelin myös että kun nämä vieraat tulevat, on heidän varmasti mukavampi nukkua rauhassa siellä vaunussa kun vaikka poikien huoneissa jos niin haluavat.

Pakko pari sanaa on sanoa myös adoptiosta. Meillä on haikara päässyt turvallisesti perille reilu viikko sitten ja nyt voimme vaan odottaa esihyväksyntää ja sen jälkeen lapsitietoa. Sitä koska se tapahtuu, ei osaa kukaan kertoa, mutta odotellaan rauhassa! Juuri sanoin eräälle adoptioäidillekin että on aina niin ihanaa nähdä heidän lapsia, kun tietää että oikeesti lapsen voi adoption kautta saada