Niin se aika taas vaan kiitää. Ajattelin että olisin isänpäivän kunniaksi voinut muutaman sanasen kirjoittaa, mutta eipä se sitten onnistunut. Aamulla ennen kun pojat tulivat isää herättelemään katsoivat vielä telkkaria, mutta kun O oli laittamassa myöhemmin iltapäivällä telkkarin uudestaan päälle, oli koko töllö pimeenä. Pian sen jälkeen huomasin että nettiin ei pääse ja päivän mittaan huomattiin että DNAn kännykkäliittymät ovat todella huonossa kentässä. Naapurit kyselivät toisiltaan tekniikan toimivuutta ja joku jo ehdotti suuremman katastroofin iskevän, kun mikään ei toiminut. Jossain vaiheessa saatiin selville, että kaapeleista oli joku kipinä mennyt ja vikaa korjataan. Alkuillasta joku taas tiesi kertoa että voi mennä jopa maanantaihin että vika ollaan korjattu.
Sillon jo alkoi tulla pieni epätoivo ja tajusi kuinka riippuvainen onkaan tietokoneesta ja kännykästä, television voisin laittaa meiltä muutenkin pois, mutta miehet eivät taida ajatukseen suostua. Ei sitten auttanut muu kuin hypätä autoon illalla ja lähteä ajamaan vanhempien luokse koneelle. Ei pelkästään sen takia että olisi tullut vieroitusoireita, vaan piti laittaa vaatetilaus eteenpäin ja PeLan tädille piti lähettää tulotietoja ja poikien diagnoosit maanantaihin mennessä. No, oma vika, miksi en tehnyt sitä ajoissa, mutta enpä olisi uskonut että sunnuntaina en koneelle pääse!
Isänpäivänä tuli sitten touhuttua kaikkea muuta lasten kanssa, pelailtiin monta tuntia esim. lautapelejä koko perhe. Usein kyllä muutenkin pelataan, mutta jotenki viime aikoina se on jäänyt hieman vähemmälle. Toisaalta varmasti peli-illat lisääntyvät taas kun aina on pimeetä ja märkää, ei lapset viihdy ulkonakaan niin hyvin kuin kesällä.

Eilen sitten päätin lähteä siskon kanssa käymään illalla Ikeassa. Ei mulla ole varmaan koskaan ollut niin halpaa ikean reissua mitä nyt! Ostin ainoastaan O:n huoneeseen pari hyllyä seinälle, yövalon ja daimpussin.  Tänään illalla sitten laitatutan ne paikoilleen ja aletaan saamaan pikku hiljaa sitä huonetta valmiiksi. Verhot ja uusi matto pitäisi vielä hankkia ja joskus tulevaisuudessa uusi sänky.
Pitihän siellä sitten samalla käydä syömässä ne perinteiset lihapullatkin raskaan työpäivän päätteeksi.

Pikkuhiljaa alkaa jännittämään joulukuun meno Helsinkiin lukemaan kotiselvitystä. Saammeko puoltavan lausunnon adoptiota ajatellen? Mitä tämä sosiaalityöntekijä on mahtanut meistä kirjoittaa? Kaikkein parasta kuitenkin asiassa on se, kun "sossu" kävi elokuussa meillä kotikäynnillä ja sen jälkeen pojat taas ihmettelivät miksi hän meillä oikein kävi ja emmekö muka olleet iskän kanssa kertoneet millainen koti meillä on. Asian taas ties monennettako kertaa kerrottua, E totesi että jos olisi tämän tiennyt, niin olisi kyllä hyvin voinut kertoa sille, että me ollaan iskän kanssa kyllä tosi hyvät vanhemmat :)

Olen tässä yrittänyt kovasti lukea miten saisin lisättyä tähän blogiin kuvia, mutta en ole ymmärtänyt noita ohjeita :(
Jos joku sattuu tietämään, niin mielelläni ottaisin yksinkertaiset suomenkieliset ohjeet vastaan, kiitos  ;)