Niin vaan on saavuttu tähänkin päivään. Jossain vaiheessa ajattelin että jouluun on aikaa vaikka kuinka ja nyt huomenna on jo aatto! Lasten kanssa koristeltiin perinteisesti illalla kuusi ja iltapalaksi söimme riisipuuroa. Kinkku on paistumassa uunissa, aiemmin tein lihapullataikinan valmiiksi ja lapset pyörittivät pullat, mulle jäi vain paistaminen. Laatikot tein jo viime viikolla ja rosollin olen tilannut äidiltäni, meillä kun eivät sitä muut syö ja mulle riittää pieni rasia sitä oikein hyvin.

Ilta on ollut lasten kanssa jo pitkä, vaikka olemme touhunneet paljon kaikenlaista. Mitenköhän sitä huominen päivä etenee ollenkaan?!? Taitaa kellot pysähtyä ja jännitys olla kova.                             Meillä on jännä tilanne ku E ei enää usko pukkiin, mutta O:n aikana esittää uskovansa. Kirjoittivat jo aiemmin pukille kirjeetkin, mutta antoi sen loppupelissä mulle, kun tuumasi että siitä on enemmän hyötyä :D                                                                                                                                             O ei periaatteesa myöskään enää usko, mutta haluaa kovin uskoa. Tietää että lahjat tulevat muualta, mutta silti kirjoitti pukille ja puhuu joulupukista. Pukki asuu korvatunturilla, joka on olemassa, mutta pukki on satuolento, pukki toivottaa kaikille hyvää joulua ja jakaa joulumieltä, mutta vanhemmat ostavat lahjat...

Meillä ei ole mitään ihmeitä suunnitelmia aatoksi. Olemme oman perheen kesken kotona joulunpyhät. Ei tämän lauman kanssa voi oikein kenenkään nurkkiinkaan mennä; 4 ihmistä ja 4 koiraa. Ja jos on paljon väkeä niin ahdistus iskee vähemmästäkin. Ja sitä lahjojen raahaamista ensin piilossa kyläpaikkaan, sitten avataan lahjat, mutta niitä ei voi kunnolla avata paketeista (laatikoista tms) ettei pienet osat häviä. Sitten tulemme kotiin ja kello on jo niin paljon että on aika mennä nukkumaan ja taas lahjat saavat jäädä paketteihinsa odottamaan. Eihän se ole lasten mielestä mukavaa, jokainen haluaa tietenkin päästä tutkimaan tavaroitaan! Siispä olemme tehneet periaate päätöksen, että emme liiku jouluna mihinkään, hyväksyvät tämän asian sukulaiset tai eivät! Ketään en ole kieltänyt meille tulemasta ja vanhempani ovatkin useana vuonna meille aattoiltana tulleet katsomaan lahjojen avaamista :) 

Olen kovin miettinyt pitäisikö nyt jo ottaa valmiiksi sellaisia jouluisia kuvia meistä, joita voi sitten tulevaisuudessa lähettää Thaimaaseen. Saataisiin vähän erilaisista tilanteista "aitoja" kuvia?! Pojista otin nyt jo muutaman kuvan jossa koristelivat kuusta ja hätyttelin koiria pois kuusen vierestä, eläimiä kun niistä kuvissa ei kuulemma saisi näkyä :( 

Odottelin jo edellisviikolla PeLasta postia, mutta sainkin sen vasta viime viikolla. No, sitten paluupostiin tarvitsisimme virkatodistukset, mutta meilläpä on kirkkoherranvirasto vasta ensi vuonna auki :( Nyt osuu nämä pyhät sen kannalta tosi huonoon saumaan, täällä kun virasto ei ole päivittäin auki... No, ensi vuonna sitten lähetämme paperit takaisin ja toivomme että lautakunnan jonot olisivat lyhyitä ja lupa heruaisi nopeasti. Mutta miten sitä kestää odottaa lautakunnan päätöstä? Tai lapsitietoa? Hakumatkaa?? Jos yhden postin odottaminen ja virkatodistuksen tilaamisen odottaminen (joulupukin rinnalla) voi jo tuntua näin pitkältä? Meillähän vasta on odottaminen aivan alussa! Yhdellä keskustelupalstalla on moni saanut nyt joulun alla hakumatka kutsun tai lapsiesityksen. On ollut tosi ihana huomata että oikeastikin ne lapset saavat perheen, mutta samalla toivon että mekin olisimme jo niin pitkällä. Mutta onnea vielä kaikille lapsen saaneille/saaville, te saatte maailman parhaimman joululahjan!!

OIKEIN MUKAVAA JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!