Niin se aika rientää, enää reilu pari viikkoa jouluun jota ainakin meillä kovasti odotellaan. Pojat odottavat tietenkin kovin lahjoja ja toiveet ovat olleet aika realistisia. Monta kertaa tässä viime päivinä on kuulunut kysymyksiä onko tämä tai tämä liian kallis ostaa? Ja aina saavat saman vastauksen; ei ole teidän asia murehtia mikä on liian kallista hankittavaksi. E pari kertaa antanut vastauksen takaisin; Haluan että rahaa säästyy ja pääsemme Thaimaaseen hakemaan sitten joskus meille sitä siskoa tai veljeä. Ihanasti ajateltu ja lämmittää mieltä, että pojat ovat asiaa ajatelleet ja täysillä mukana ajatuksessa, mutta silti tunnen huonoa omatuntoa siitä että he ajattelevat rahaa. Toisaalta hyvä, mutta E varsinkin on kova murehtimaan asioita ja siksi en tästä niin perusta. Asialla on kaksi puolta.
Mutta voisihan sitä peiliinkin katsoa, pitikö lapsille sanoa että mitään turhaa ei hankita ja älyttömyyksien toivominen kannattaa ainakin hetkeksi unohtaa, koska kaikki ylimääräinen menee säästöön. Siihen E taas kerran tokaisi, asiaa selkeesti mietittyään, että onhan se uusi sisko tai veli paljon kivempi kuin esim. pokemon-kortit :)
Onneksi torstaina tuli veronpalautukset! Niistä mun osuus meni matkakassaan ja T:n osuus käytetään siis jouluun. Meidän lasten joulu on siis pelastettu. Ja toivottavasti jo ensi jouluna saisivat sen kauan kaipaaman siskon tai veljen! Taitaa kyllä olla liian positiivista ajattelua, mutta jos ei ole toivoa, ei ole myöskään elämää =) Vai??
Tänään on sitten Suomen itsenäisyyspäivä. Aamulla menimme Askaisten kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa sudenpennut antoivat sudenpentu lupauksen. Kirkko kesti tunnin verran ja aika kului mielestäni todella nopeesti. Lauloimme ainakin 5 virttä ja tämä uusi kirkkoherran on kyllä niin huippu tyyppi ja kerrankin voin sanoa että kirkossa ei ollut tylsää. Ihanaa huomata että pappi ottaa puheissaan lapset huomioon ja kertoi saarnassaan muutaman asian uudestaan niin että lapsetkin sen ymmärsivät, samalla katsoen juuri näihin lapsiin päin.
Olen paljon ollut tämän kirkkoherran kanssa tekemisissä töiden ja meidän koulun vanhempainyhdistyksen puitteissa. Ja joka kerta hän osaa yllättää positiivisesti. Kunpa jokainen ajattelisi aina asioita niin lapsilähtöisesti kun lapset vähänkin asiaan liittyvät. Tämä pappi kyllä on sellainen joka jakaa mielipiteet kahtia, selkeesti nuoremmat ihmiset pitävät hänestä ja vanhemmat vähän vierastavat, johtuen varmaankin siitä ettei hän ole ns perinteinen pappi. Muistan hyvin kun T ekakerran näki papin päiväkodin kevätjuhlissa ja kysyi silmät pyöreinä että onko tämä se meidän uusi kirkkoherra. Siellä hän laski päiväkodin pitkää liukumäkeä lasten kanssa liperit hulmuten :D
Mutta voisihan sitä peiliinkin katsoa, pitikö lapsille sanoa että mitään turhaa ei hankita ja älyttömyyksien toivominen kannattaa ainakin hetkeksi unohtaa, koska kaikki ylimääräinen menee säästöön. Siihen E taas kerran tokaisi, asiaa selkeesti mietittyään, että onhan se uusi sisko tai veli paljon kivempi kuin esim. pokemon-kortit :)
Onneksi torstaina tuli veronpalautukset! Niistä mun osuus meni matkakassaan ja T:n osuus käytetään siis jouluun. Meidän lasten joulu on siis pelastettu. Ja toivottavasti jo ensi jouluna saisivat sen kauan kaipaaman siskon tai veljen! Taitaa kyllä olla liian positiivista ajattelua, mutta jos ei ole toivoa, ei ole myöskään elämää =) Vai??
Tänään on sitten Suomen itsenäisyyspäivä. Aamulla menimme Askaisten kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa sudenpennut antoivat sudenpentu lupauksen. Kirkko kesti tunnin verran ja aika kului mielestäni todella nopeesti. Lauloimme ainakin 5 virttä ja tämä uusi kirkkoherran on kyllä niin huippu tyyppi ja kerrankin voin sanoa että kirkossa ei ollut tylsää. Ihanaa huomata että pappi ottaa puheissaan lapset huomioon ja kertoi saarnassaan muutaman asian uudestaan niin että lapsetkin sen ymmärsivät, samalla katsoen juuri näihin lapsiin päin.
Olen paljon ollut tämän kirkkoherran kanssa tekemisissä töiden ja meidän koulun vanhempainyhdistyksen puitteissa. Ja joka kerta hän osaa yllättää positiivisesti. Kunpa jokainen ajattelisi aina asioita niin lapsilähtöisesti kun lapset vähänkin asiaan liittyvät. Tämä pappi kyllä on sellainen joka jakaa mielipiteet kahtia, selkeesti nuoremmat ihmiset pitävät hänestä ja vanhemmat vähän vierastavat, johtuen varmaankin siitä ettei hän ole ns perinteinen pappi. Muistan hyvin kun T ekakerran näki papin päiväkodin kevätjuhlissa ja kysyi silmät pyöreinä että onko tämä se meidän uusi kirkkoherra. Siellä hän laski päiväkodin pitkää liukumäkeä lasten kanssa liperit hulmuten :D
No niin, takaisin asiaan. Kirkon jälkeen kävimme tietenkin sankarihaudalla vielä. Reissusta kotiuduttuamme E & T lähtivät sählyharkkoihin ja O lähti pihalle. Ihana hiljaisuus oli taas meillä ja sain rauhassa hieman siivoskella. Vaikka harvoin kukaan mua siivoamasta kieltääkään ;)
Kun väki taas kotiutui aloimme tekemään perinteisesti pipareita. Jo lapsena me teimme aina pipareita itsenäisyyspäivänä joululauluja kuunnellen ja tätä samaa perinnettä olen halunnut jatkaa lapsilleni.
Ainut mikä hieman latistaa tunelmaa, on lumen puute, mutta en anna sen häiritä.
Maanantai jännittää kovasti. Olemme menossa PeLaan lukemaan kotiselvitystä. Jännittää mitä sosiaalityöntekijä on meistä kirjoittanut. Ei ole tullut keneltäkään aikaisemmin kysyttyä mitä siinä kotiselvityksessä lukee, noin niin kuin yleisellä tasolla. Jokaiseta tietenkin tehdään oman näköinen, mutta mitä vieras ihminen osaa kirjoittaa vieraasta perheestä? Ollaanhan me paljon neuvonta aikana asioista puhuttu, mutta silti. No, pari yötä vielä ja asia valkenee meillekin... Odottavan aika on pitkä, tässäkin asiassa. Tähän asti me ollaan voitu vaikuttaa asioihin, mutta nyt olemme tämän adoption kanssa täysin toisten armoilla.
Viime viikolla yksi ilta meinasi oikein itku tulla piristävästä kommentista kun olin chatissa yhden Thaimaasta adoptoidun lapsen äidin kanssa. Hänelle "valitin" sitä että miksi emme lähteneet tähän adoptiotaipaleelle aikaisemmin. Hän sanoi että muuten me emme saisi juuri sitä lasta joka on meille tarkoitettu. Kai se niinkin on, KIITOS vielä kerran tästä kommentista, jos satut uudestaan täällä blogissani käymään ;) Tämän kommentin kun muistaisi aina epätoivoisina hetkinä.
Nyt laittamaan 2 kynttilää keittiön ikkunalle ja sauna lämpeämään. Sen jälkeen alamme koko perheen voimin ihastelemaan kauniita pukuja :)
Kun väki taas kotiutui aloimme tekemään perinteisesti pipareita. Jo lapsena me teimme aina pipareita itsenäisyyspäivänä joululauluja kuunnellen ja tätä samaa perinnettä olen halunnut jatkaa lapsilleni.
Ainut mikä hieman latistaa tunelmaa, on lumen puute, mutta en anna sen häiritä.
Maanantai jännittää kovasti. Olemme menossa PeLaan lukemaan kotiselvitystä. Jännittää mitä sosiaalityöntekijä on meistä kirjoittanut. Ei ole tullut keneltäkään aikaisemmin kysyttyä mitä siinä kotiselvityksessä lukee, noin niin kuin yleisellä tasolla. Jokaiseta tietenkin tehdään oman näköinen, mutta mitä vieras ihminen osaa kirjoittaa vieraasta perheestä? Ollaanhan me paljon neuvonta aikana asioista puhuttu, mutta silti. No, pari yötä vielä ja asia valkenee meillekin... Odottavan aika on pitkä, tässäkin asiassa. Tähän asti me ollaan voitu vaikuttaa asioihin, mutta nyt olemme tämän adoption kanssa täysin toisten armoilla.
Viime viikolla yksi ilta meinasi oikein itku tulla piristävästä kommentista kun olin chatissa yhden Thaimaasta adoptoidun lapsen äidin kanssa. Hänelle "valitin" sitä että miksi emme lähteneet tähän adoptiotaipaleelle aikaisemmin. Hän sanoi että muuten me emme saisi juuri sitä lasta joka on meille tarkoitettu. Kai se niinkin on, KIITOS vielä kerran tästä kommentista, jos satut uudestaan täällä blogissani käymään ;) Tämän kommentin kun muistaisi aina epätoivoisina hetkinä.
Nyt laittamaan 2 kynttilää keittiön ikkunalle ja sauna lämpeämään. Sen jälkeen alamme koko perheen voimin ihastelemaan kauniita pukuja :)
Hyvää Itsenäisyyspäivää Kaikille!
Kommentit